Ulkoilu päivää on tullut vietettyä. 14 km metsässä taivallettu, mutta kuvia ei oikein syntynyt.

Vain kaksi kuvaa...

 

Mutta kuinka paljon sitä saaakaan voimia metsässä. Ei aina tarvitsekkaan tulla paljon kuvia.

 

Tämän maiseman syliin synnyin
metsän kämmenelle
Opin hengittämään sen tahtiin
Syvään. Kiireettä.
Opin sen askeleet. Laulut.
Sen osaksi juurruin.
Opin näkemään metsän puilta,
puut metsältä.
Kuulemaan perhosen lennon,
näkemään tuulen liitelyn
niityn yllä.
Nyt
missä tahansa
mutta kotona tässä maisemassa. 

Jaahas taas vierähti muutama kuukausi ilman, että edes täällä kerkesin käydä!
Kevät on jo täälläkin pitkällä mitä minä olen lukenut teidän muista blogeista.

Sain juuri vähän aikaa sitten tiedoksi, että minut on hyväksytty kansainväliseen vaihtoon. Sain Norjasta jo paikan, mutta mielenkiinnosta haen vielä Latviaan.

                                                                        Mun Metsä!

                                                            Hyvää kevään odotusta!

Omia polkuja kuljin usvan seassa maisemat olivat taianomaiset. Teeriä näkyi useita. Sammal vellosi jalkojeni alla. Oli aivan hiljaista...
Oli kauniit erämaa maisemat. Purkki antautui helposti ja kamera lauloi järvellä paljon.
Kiitokset tästä metsäkätköstä tämä oli upea!

Nämä olivat minun tunnelmiani geokötkentä reissullani.