Viimein sain keskittyä valokuvaukseen ja metsässä oleiluun ilman tunnetta että kohta täytyy jo rientää.
Sää on ollut mitä parhain. Kuvausretkelle lähtiessäni oli tarkoituksena lähteä kuvaamaan puukiipijää, kun se on tullut katselemaan joka kerta kun olen ollut metsässä. Koskaan ei ole ollut silloin kameraa mukana kun se on ilmestynyt.
Noh ei tullut kuvaa puukiipijästä vaikka kuinka odottelin ja tarkkailin. Olin monissa omissa "väijymis" paikoissa odottelemassa. mitään ei näkynyt.
Tikka koputtelin jossain lähellä ja jemmaili käpyjä. Korpit pitivät kovaa ääntä jossain kaukaisuudesta. Nojasin oikein vanhaan mäntyyn ja suljin silmäni. Aivan kuin se olisi kertonut jotain tarinaa.
Minulla oli hyvä olla.
Laitoin kameran laukkuun. Tuli sellainen tunne, että jokin tarkkailee kunnes puun oksat rapisi. Pöllö! Harmissani tajusin, että en saanut kuvaa. Niin äänettömästi se lentää.
Ensimmäinen ruokinta-automaatti lähimetsässä.
Toinen ruokinta-automaatti
Lunta oli niin, että jakkara upposi melkein kokonaan nietoksiin : )
Naavan tupsu
Satumetsäni osa 1
Satumetsäni osa 2
Minun luonnon läheinen lipasto.
Jostain syystä pidän itse tästä yli valoittuneesta kuvasta
Tikan jemma numero 1
Metsäpuro alkaa jo sulamaan, KEVÄT!
Ja niin alkoi tämä valokuvaus päiväkin loppumaan, Tätä kuvaa ottaessani iski kevään suuri haikeus.
Olin jo kuulla mustarastaan huilumaisen laulun
Hyvää kynttilän päivää teille jokaiselle!