Sää on ollut mitä parhain. Kuvausretkelle lähtiessäni oli tarkoituksena lähteä kuvaamaan puukiipijää, kun se on tullut katselemaan joka kerta kun olen ollut metsässä. Koskaan ei ole ollut silloin kameraa mukana kun se on ilmestynyt.
Noh ei tullut kuvaa puukiipijästä vaikka kuinka odottelin ja tarkkailin. Olin monissa omissa "väijymis" paikoissa odottelemassa. mitään ei näkynyt.
Tikka koputtelin jossain lähellä ja jemmaili käpyjä. Korpit pitivät kovaa ääntä jossain kaukaisuudesta. Nojasin oikein vanhaan mäntyyn ja suljin silmäni. Aivan kuin se olisi kertonut jotain tarinaa.
Minulla oli hyvä olla.
Laitoin kameran laukkuun. Tuli sellainen tunne, että jokin tarkkailee kunnes puun oksat rapisi. Pöllö! Harmissani tajusin, että en saanut kuvaa. Niin äänettömästi se lentää.
Toinen ruokinta-automaatti
Minun luonnon läheinen lipasto.
Ja niin alkoi tämä valokuvaus päiväkin loppumaan, Tätä kuvaa ottaessani iski kevään suuri haikeus.
Olin jo kuulla mustarastaan huilumaisen laulun
Hyvää kynttilän päivää teille jokaiselle!
Hienoja luontokuvia kumminkin sait, vaikkei puukiipijää näkynytkään. Kyllä se vain tahtoo olla niin, että jos jotain haluaisit kuvata, niin eihän sitä juuri näy missään :)Hyvää alkavaa viikkoa:)
VastaaPoistaSamoin sinulle nooh ei se niin haitannut että en saanut kuvaa, pääasia oli että nautin!
PoistaSilloin kun oikein odottaa ja on aikaa kuvata rauhassa, niin eipä ne lintuset tule, mutta se odottaminenkin on omalla tavalla jännittävää :). Tuossa alimmassa kuvassa on todellinen kevään tuntu, ihan kuin aurinko jopa lämmittäisi :).
VastaaPoistaNäin se on. Ei kukkokaan käskien laula, sanotaan. Mutta onhan se valitettavaa että monesti ne harvinaisuudet tulevat juuri silloin kuvausetäisyydelle, kun kamera on mahdollisimman kaukana. Olen kerran elämässäni missannut itsekin tuhannen taalan pöölökuvan. Siis pöllö lensi keskellä kirkasta päivää minusta KAHDEN METRIN päässä olevan auton peräkärryn suojakopan päälle! Siinä se istui ja katseli minua. Ja minä... ilman kameraa, tietysti. Harmitus oli hirveä! Silloin ei ollut vielä kännyköitäkään kameroineen.
VastaaPoistaLuontokuvat ja varsinkin lintukuvat on tosi haasteellisia. Kun itse paljon kuvaan noita kirkkoja, niin niissä on ainakin se hyvä puoli, että ne eivät takuulla lähde kuvaajaa karkuun! :D
Hurjan hieno kuvasarja taas. Sinulla on silmää luonnon kauneudelle. Kyllä se puukiipijäkin vielä tulee. Tyhmä olisi, jos tulematta jättäisi, kun niin hyvään kuvaan pääsisi. Minä kuvaan kukkasia, kun ne eivät pääse pakoon! Kaukaa en kamerallani saakaan lintuja kuvattua. Haluaisin tuntea niitä enemmän, mutta ne mokomat ovat niin vikkeliä ja lentävät pois. Kun pääskyset taas palaavat meidän tallineteiseen, niin sitten voin onnistua. Nyt nautin katselemalla toisten kuvia.
VastaaPoistaKiva se on välillä istua ja nauttia tuulen suhinasta puitten oksilla. Metsän hiljaisuudella on hyvä terapeuttinen vaikutus. Hieno kuvasarja.
VastaaPoistaHei Harza, minulla olisi sinulle tunnustus blogissani :).
VastaaPoistaUpea luontoretki ja paljon siitä kuvia. Aikamoinen satumetsä todellakin.
VastaaPoista